Mielinen

Mielinen muuttaa

2006-05-05T14:15:00.000+03:00

http://mielinen.veljeskunta.info/blog

samat väsyneet jutut. Lupaan. Uusi paikka on vielä vähän säädön alla, mutta eiköhän se siitä. Tänne ei jorinaa uutta enää tule.

Toooool!!!!

2006-05-04T01:10:00.000+03:00

Ei vaan Rush! Hähä. Fanipojan tekemäksi oikein siisti pätkä miusta.

Blogimainos

2006-05-03T00:34:00.000+03:00

Ihan huippua kamaa: Qosmiq. Kyllä nimittäin tulee hyviä väreilyitä ja kosmista rauhaa kun noita katselee ja tuumailee.

Ymmärtääkseni sama heppu vastaa jossain määrin Heavy Gear-opusten kuvituksesta, mutta voin olla väärässäkin joten älkää laittako rahojanne juuri _siihen_ hevoseen. Se on kuitenkin vanha luuska, ja hampaaton, jonka jalka ei enää kanna.

Elämähuomiona sanottakoon seuraavaa: Televisiossa mainittiin joku ralliautojen taianomainen systeemi, jossa laitetaan läppä siten ettei vesi mene auton moottoriin kun ajetaan vesilammikosta läpi. Kyllä, se lienee oleellista. Jos nyt on ihan pakko sitä rallia ylipäätään ajaa. Parempi etten siihen suotta mitään sano.

Ei mikään **tun juoksubloki

2006-05-02T21:29:00.000+03:00

Eikä näemmä mikään verkkolokikaan, mutta tehdäänpä silti pieni huomio lenkkeilystä. Ja alkoholista, niin saadaan tästä edes jotakuinkin legitiimiä paatosta.

Nythän on niin, että tuossa vappuna tuli tissuteltua tuopillinen jos toinenkin. Tämän jälkeen olen nyt parina aamuna heräillyt siten, että rintaan koskee ihan helvetillisesti ja hengittäminen on yhtä tuskaa. Siitä se sitten pikkuhiljaa on helepottanut kuitenkin kun päivä on edennyt.

Nyt tuossa tuli juostua tuommoinen puolen tunnin kevyt pyrskäys, ja olo on semmoinen niin kuni yrittäisi syömmein tulla rinnasta ulos, kun koskee ja vihloo. Opettavaista sano. Useimmin olen tuo rintakipuilun yhdistänyt tupakointihommiin, mutta siitä ei pitäisi olla kyse kyllä enää. Saas nähdä, jääkö äijä joskus lenkiltä tielle. Vaan no, eiköhän tämä ala tästä pikkuhiljaa helpottamaan. Olipahan vaan ilmeisen hyvät vaput.

näin

2006-04-30T01:49:00.000+03:00

Tämä

ja

Tämä

Pieni huomio mielenterveydestä

2006-04-28T19:24:00.000+03:00

Mielenterveyden pieni ailahdus vaikutti liikuntakykyyn yllättävän paljon. Kun on kroonisesti tottunut pelkäämään lähestulkoon kaikkea, niin aiheutti pientä stressiä tuo vuokrajutun hoito. Sehän päättyi aika hyvin, se kuukausi vaan on siinä pohjassa, ei se mitään tarkoita eikä tässä ole mitään ristiriitaa. Oivallista, koska kyllähän kai kaikki mikä tuossa paperissa on, niin pätee varsin hyvin.

No, tästä puhelusta nyt aiheutui semmoista pientä tykytystä ja kiihtynyttä pulssia ja semmoista, vaikka totesinkin lammasmaisesti homman olevan ihan ok. En minä jaksa tapella, mielummin harkitsee sitten tuota muuttoa pois kokonaan.

Vaan juttu onkin tämä: lähdin lenkille. Ja yllättäen huomasin että perkeleen hengitys on ihan päin pieltä. Eli tuli lähes koko matkan haukottua henkeä aikalailla, mikä tuntui aika jännältä kun ei sileen alkumatkasta ollut edes happi lopussa. Tosiaan teki vähän hankalaksi tuon toimenpiteen, mutta kun jalat vielä kuitennin tottelivat niin antaa mennä vaan.

Tuosta liikunnasta on oppinut pitämään nyt aikalailla. Siis noista hommista mitä voi tehdä yksin. Ei se mitään itsevarmuutta anna, mutta tietää että on marginaalisesti paremmat mahdollisuudet juosta pakoon, kun alkaa pelottamaan.

vuokra ja sen korotus

2006-04-28T16:11:00.000+03:00

turpiin vaan ja onnea. Vuokrankorotuslappuhan se tänään postin mukana saapui. 40e lisää hintaa. Pikkaisen tässä mietityttää vain se, että meillä on erilliset vuokrasopimukset, kun täällä asutaan. Ja molemmissa aika selkeästi ilmoitetaan että vuokrankorotukset tulevat voimaan vuoden maaliskuusta alkaen, ja tuon lapun mukaan 1.7.

Nyt sitten pitää täristä ja odotella että on sovelias aika kysäistä notta olenkohan jotain ymmärtänyt väärin tässä hommassa. Luultavasti en, ja eipä tässä oikein mikään auta. Kauhean hirveän paljolti en jaksaisi lähteä nimellisten oikeuksien, jos niitä on, perään huutelemaan tässä asiassa.

Aamupäivän sitten täyttelinkin lappuja Sato:lle ja VVO:lle, jospa sitä jostain uuden kämpän sitten. Päätettiin muutta kahdestaan vielä saman katon alle toiseenkin paikkaan, kun vielä hengissä kerran ollaan :)

Pieni väsynyt ihmetys web-palveluntarjoajista

2006-04-28T00:25:00.000+03:00

Väsynyttä menoa, mutta silti vähän harmissani ihmettelen että miten voi olla nykymaailmassa mahdollista semmoinen tilanne, että web-palvelintilan tarjouspyynnön vastauksen odottamiseen menee yli vuorokausi. Tämmöisellä alalla missä kilpailua on ihan riittämiin, ja tuota tilaa on sikäli ihan yllin kyllin tarjolla.

Periaatteessa jotain miun kai pitäisi tietää tuosta asiakaspalvelusta, mutta kun en tiedä niin voinen vapaasti arvostella. Vaan ehkäpä tuo kertoo minusta enemmän, kun en millään malttaisi odotella. Vaan kun on niiiiiin paljon kaikkia hienoja juttuja ja ideoita mitä pitäisi päästä toteuttamaan heti, niin tuskastuttaahan tuo. Ja vielä tässä vaiheessa kun varsinaisena yrityksenä ei olla noita hommia hoitamassa, niin aiheuttaahan se ehkä tietynlaista kiireettömyyden tuntua. Ja turpaanhan tässä tulee, kun koittaa päästä ns. halvalla.

Pitäisi tehdä jonkinlaista tutkimusta noista palveluntarjoajista edes jonkinlaisten kysymysten muodossa, niin kuin että kuka korvaa ja mitä jos DNS:t on alhaalla jne, kun tuotakaan tietoa ei ihan heti tuolta saa kaivettua mistään sivustoilta. Vaan hätäkös tässä, jos ei huomenna ole hommat selvät, niin sitten pitää alkaa katselemaan palveluntarjoajaa muualta. Veikkaan että noitakaan ei hyviä ihan hirvittävän montaa ole.

pikainen päivitys henkilökohtaisesta elämästä

2006-04-27T13:25:00.000+03:00

koulu alkaa 31.8

Terveisiä arssista

2006-04-26T20:58:00.000+03:00

Käytiin sitten Kiasmassa ja Ars 06:ssa. Todentuntu, näyttää olevan alaotsakkeena. Väittäisin toista, sen verran täällä ollaan kotosalla ja kotimatkalla toistettu sanoja "groteski" ja "kuolema". Ja "ruma", ja sen puoleen "kaunis".

Tuo koko hommahan vasta nyt alkaa pääkopassa saada edes jonkinlaista muotoa, mutta silti täytyy sanoa että olen pettynyt, tosin en niin pahasti kuin aluksi halusin. En ole mitenkään vakuuttunut siitä, että vaappuva lattia on niin sanotusti taidetta. Tavallaan kaipasin lisää spermaa tehosekoittimeen, vaikka jyrkästi kiellänkin saavani kiksejä moisesta.

Tavallaan harmittaa se, että suurin osa semmoista miellyttävistä teoksista on kuitenkin kohtuullisen lähellä ns. normaalia käyttögrafiikkaa, että se menettää nopeasti kiinnostavuutensa. Eihän sitä tosin tiedä, että tuleeko näistä vielä isojakin takaumia, mutta vähän epäilen. Pahoin pelkään että isoimmat flashbakit tekee eräs hirvittävä omahyväinen sälli, joka oli päättänyt sitten kuvailla itseään ja horista. Oivallista taidetta sano. Lisää spermaa tehosekoittimeen sanon minä. Eikun sanoinkin sen jo tuolla.

Mutta kyllähän tuo taas sai edes pikkaisen innostumaan tuosta taiteilunihannoimisesta noin niinkuin kuluttajapuolella. Toisella puolella en enää edes yritä.

Tulipa latteaa tekstiä. Lähikauppa tarjosi kylkiäisiksi kolpakon kun osti riittävästi olutta. Loistava päätös oikein mukavalle päivälle.

2006-04-23T03:12:00.000+03:00

TTtttt...

Semi semi semi... Tänään on ollut ihan ok päivä. Mutta ei siitä sen enempää.

Käytiin pubissa. Mukavaa oli, lähinnä tosin tuli selailtua tuota Voima-nimistä lehteä, ja suuresti siitä pidän. Siten kuten nyt lehdistä tulee pidettyä, hyvät luetaan, huonojen annetaan olla. Jätän nyt huomioimatta sen, miten tuota eläinoikeusliitettä mukanaan pitävä lehdykkä on päättänyt kolumnistikseen ottaa Teemu Mäen. Ihan sama se mulle.

Mutta pisti silmään, vaikkakin taiteilijan väite (eikä ne mistään mitään tiedä, sehän tiedetään), siitä että mielenterveyden tilan kuvaamiseen tarvitaan kameraa ja vaikka mitä semmoisia asioita, mitä taiteilijalta löytyy. Väittäisin, että lähes kaikki siitä mitä mielenterveyteen liittyy, ja varskinkin sen rikkoutumiseen, on aikalailla taiteen ulottumattomissa.

Okei, minä en ole ollut sinällään mitenkään hirviän, varsinaisen, juuri ollenkaan, sairas tuoltapuolelta, mutta erikoisella tavalla alastomaksi ja tyhmäksi saa väite, että mielenrikkoutumisen kokonaiseen kuvaamiseen tarvitaan "tunteisiin vetoavia tarinoita ja kuvallisia kertomuksia"

(Voima 3/2006 s. 28)

Silleen ihan sama. Minua vaan vissiin nyt nyppii se, että mielenterveydestä ylipäätään tehdään "taidetta" missään muodossa. Huomenna mielipide on tietenkin eri, ja ei näin ehdoton. Tietyilla aloilla satsataan jonkin verran mielenterveyden kuntouttamiseen, silleen, tiedätkö, nopsasti. Että pääsee töihin. Takaisin.

2006-04-21T21:34:00.000+03:00

Tämän päivän epäonnistuminen

Loma alkoi. Sen kunniaksi huomioita epäonnistumisestani digitaalikansalaisena.

1. Pitää blogata (joo)

2. Pitäisi olla flickr:ssä joku siisti juttu (ei)

3. Pitäisi linkittää youtube:sta siistejä videoita (ei, en osaa, en edes tiedä mikä tuo on)

4. a) Pitäisi osata kommentoida kaikkia juttuja hassusti ja kriittisesti (ei/kyllä/saukko)

tai

b) Pitäisi olla elämä josta kirjoittaa jänniä juttuja (juttuja -joo, jänniä - ei)

yksi ok, ja jokunen partiaali. Loma alkoi.

2006-04-20T20:04:00.000+03:00

Oivallinen orkesteri

On nimittäin Rush. Mutta on eräs muukin toki. Vaikkapa Dresden Dolls

Ja vanha suosikkini Levellers

Ja onhan noita muutama muukin.

RRRRRRRRRRRRrrrrrrrrrrrruuuuuuuuuuuuuuuuussssshhhhhh!

2006-04-19T23:50:00.000+03:00

Pidän suuresti orkesterista nimeltä Rush. En tiedä olenko maininnut. Mutta nytpä manitsen sen, että Rush:lta on tulossa mitä mainioimman oloinen dvd-setti:

"Rush Replay X 3 is a live DVD by the Canadian band Rush, set to be released on June 13, 2006. It consists of three vintage VHS videos of the Grace Under Pressure Tour 1984, Exit... Stage Left, and A Show of Hands concerts filmed in the 1980s. For this release, each one was remixed in 5.1 surround sound by Alex Lifeson. It also will contain a previously unreleased CD audio version of the Grace Under Pressure Tour 1984, and a set of reprinted tour books for each concert"

- Wikipedia

Ihanata. Ja huippua myöskin. Lisäksi hyvä ystäväni kertoi, että hänen jälkikasvunsa osaa sanoa: "Robert Smith", mikä on ihan varteenotettavan ihmisen merkki vaikka olisikin pidempi kuin polvensa.

Hyvä ilta

2006-04-16T23:06:00.000+03:00

Eräs ihmismielen suuruuden hetkiä lienee se, että sortuu takaisin sellaisiin asioihin joista jo kertaalleen on esimerkiksi vieroituksen kautta poistunut. Kuten nyt vaikka alkoholistille kossupullon korkkaus, tai murhamiehelle hengen poisto ruumiista. Ei, en miä alkanut tupakkihommiin.

Miä aloin harrastamaan panikointia.

Helvetillistä, sikäli että huomaa taas olevansa kykenemätön suorittamaan asioita siten kuin kuuluisi, ja siten kuin tapana on. Usko pois, kun sitä on tarpeeksi kauan tehnyt, niin siitä alkaa tulemaan semmoinen unelma että kun sen kerran saavuttaa niin ei pois tahdokkaan. Tiedät kai? Blinit ja systeemit aamulla ja koktailkutsut illalla? Hankala siitä on luopua.

Mutta toisaalta, enpä tiedä. Onko siinä nyt sitten niin laitaakaan olla kokoajan pelkäämässä paikkoihin menoa. Antaisi mennä kunnolla remppaan vaan, ja jos ei pysty niin toteaisi vaan ettei pysty. Kusisi housuunsa ja sanoisi että "no", ja antaisi asian olla. Varmaan jotenkin noin sen pitäisi mennä. Se ikävä juttu tässä vaan on, että häviää kyllä käsityskyky siitä että mikä helvetti sitä oikein on miehiään, naisiaan tai yhtään mikiään.

Mutta, jos ottaisi kynän käteen. Alkaisi kirjoitushommiin, ja unohtaisi kuvitelmat normaalista elämästä. Se tuntuisi järkimiehen ratkaisulta moniin ongelmiin, väkivallan lisäksi. Mutta luulenpa että juuri _nuo_ kirjoitushommat tulenevat tekemään vielä enemmän väkivaltaa kuin mihin minä ikinä fyysisesti pystyisin.

Tässä edesauttaa: God speed! You black emperor. Jos ette orkesteria tunnista, niin on aiemmalta nimeltään ollut God speed you black emperor!

Mutta että elokuvissa. Jos joku on nähnyt tuon "V niin kuin verikosto":n viimeiset 15 minuuttia, niin saa laittaa kommenttina tuonne alle. Jäi näkemättä.

unh. tuota. Rush? Kukaan? Haloo? Kuuleeko Kuuba?

2006-04-15T22:52:00.000+03:00

Eli huomasin että wikipedia.fi sisältää juttua myöskin Rushista ja Geddy Lee:stä. Mainiota. Mainiota.

Vaan nyt en pelkästään kuuntele, vaan myös katson Rushia. Ja nostalgioin. En tosin Rushin vuoksi, kuulostaisi aika banaalilta jos niin tekisin, kun ei minulla oikeastaan mitään historiaa tämän yhtyeen kanssa ole kuin aivan viimevuosilta.

Mutta muutamaa muutakin orkesteria sympatiseeraan. Yksi on Silentium. Onpa komiat sivut. Tämän siitä saa kun tuijottelee seiniä ja käy parvekkeella hengaamassa. Olen lopettanut tupakoinnin jo hyvä tovi sitten, ja totean: parvekkeelle meno on huono idea.

Onpas päivärytmi kääntynyt pikaiseen. Ei edes juurikaan väsytä nimittäin. Ja muuten, päätin palkita itseni parilla oluella kun suoritin itseni ylittämisen: ruokin ruumiini ja kävin lenkillä ja hengasin Chumbawamban tahtiin. Mainio orkesteri sekin, siitä ehkä lisää joskus.

2006-04-15T13:20:00.000+03:00

uhhuh. Huippua lähteä kauppaan haisten kuolemalta. Ei, ei ole krapula mutta jotenkin tuntuu hygienia pettäneen hieman. Tämän siitä saa, kun tulee mieleen ettei neljän aikoihin illalla enää kehtaisi käydä suihkussa. Uhhuh.

Bonuksena vessan lamppu paloi, vaan ei hätää, onhan tänään kaupat auki? Joten kaatuilemaan hyllyjen väliin, mars.

Tämän päivän tavoitelista:

1. Lenkki.
2. Banaanileipä.
3. Hengailua Chumbawamban tahtiin.

Ei pitäis olla mitenkään mahdotonta.

no siksi

2006-04-14T01:31:00.000+03:00

koska sen ylipäätään voi ehkä tehdä. tuurilla. joku toinen on sen kuitenkin tehnyt aiemminkin, joten miksi en minäkin? Yleisin vastaus tuohon lienee se, että koska minä oon miä, niin eipä onnistu. Eikä onnistune nytkään, mutta pahasti aina välillä tuntuu realisoituvan mahdollisuus...

työskentelystä ulkomailla. Aika kauaksi on karannut unelmani työskentelystä kohtuullisen pienellä palkalla kunnan atk-tuessa. Niitä paikkoja ei muuten ole niin helppo saada, johtuupi siitä että usein niitä on joku jo tekemässä. Pitäisi sattua sopivaan elämän ja kuoleman syklin väliin, mutta se vaatiikin jo vähän liikaa tuuria. Tai _aivan_ liian paljon oma-aloitteisuutta.

Mutta, muutamia puulaakeja rapakon takaa olen katsellut, ja katselemiseksi jääneekin. Tosin, jos koskaan ei yritä, niin: "ei voittoa". Laskeskelin tuossa että voitan enemmän kun _en_ lottoa.

Kuitenkin:
Bioware

ja

Dream Pod 9

Vaan, epäilenpä että ei ole kyvykkyyttä. Mutta oishan se, jos joskus vaikka natsaisi. Näyttäisi siltä, että oma tilanne nytkään ole mikään maailman stabiilein, millään tavalla. Joten, taidanpa alkaa remuamaan, ja ottaa "vielä yhden". Missä vaiheessa on pakko todeta, että istuskelempa yksin sängyllä ja kuuntelen musiikkia. Vielä tosi hiljaa, kun en halua häiritä naapureita.

jotain jostakin

2006-04-09T02:04:00.000+03:00

Manderlay ja Lords of Dogtown . Olen nähnyt huonompiakin elokuvia, vaikka Dogtown ei mikään kauhean kummoinen olekaan. Onpahan taas kaikuja jostakin, vaikka minen 70-lukua ole nähnytkään. No, Suomeen kaikki tuli ainakin aikoinaan sympaattisesti myöhässä. Eikä haittaisi kauheasti vaikka tulisi vieläkin, vaikka tuo III maailmansota, ei mielstäni kannatettava asia ollenkaan.

Trier on jännä. Tai ei oikeastaan, en hirveästi tunne, mutta ainakin tässä tapauksessa ennalta-arvattava, ja jopa tylsä. Mikä kuulemma Trieriin sopii aikahyvin, näin sanoi parempi Trier tuntija kuin minä. Trieriin sinällään kohdallani pätee sama juttu kuin moneen muuhun: Mitä useampi ihminen puhuu, sitä vähemmän minä tykkään. Ei, mutta helvetillisen sympaattistahan tuo oikeasti. Suosittelen. Suositelkaa te minulle Dogvilleä? Koska luulen että tuo kannattaisi katsoa jopa ennen mandelaytä.

Ja Dogtown... Jännä, minä tiedän Alvan, ja Peraltan, mikä teki tuosta katsomisesta silleen jännää. Tiedän, siis siinä mielessä että tiedän tyyppien kontribuution tuohon rullalautailuhommaan, mikä ei sinällään mitenkään pientä ole. Ja hetken aikaa mieli teki skedeilyhommiin. Ja niin pois päin. Tuntuisi siltä, että edessä on kriisi. Mutta ei siitä sen enempää, käsitellään sitä joskus toiste.

Ja sitten se viimeinen juttu jostakin. Drivethrurpg Loistavaa kamaa. Noin niinkuin roolipelikirjallisuusmielessä. Löytyi asioita, ja innosti tekemään asioita, mikä ei välttämättä ole mikään huono juttu. Mutta saattaa tietysti olla, mutta helvetistäkö näistä asioista tietää, jos ei ota selvää, ja usein tajuaa että olisi ollut parempi olla ottamatta.

Elämässä, huolta murhetta. Raivostuttava kissa joka on keksinyt pitää minua hereillä yöt. Sanoin vissiinkin jo huolta ja murhetta? No, ei sitä niin paljoa sentään, että enää kolmatta kertaa kannattaisi mainita. yöt.

ruuhkahetki, ties mones

2006-03-17T22:37:00.000+02:00

on se vaan. Se, nimittäin, että tietyt jutut elämässä ovat semmoisia, mitkä tuppaavat toistumaan ja toistumaan. Miulle yksi semmoinen tuntuu olevan Rush, syystä tai toisesta. En jaksa tuota linkittää enää, lienen tehnyt sen jo ihan tarpeeksi moneen kertaan.

Kertaan: Minä, olutta ja kissa nukkuu sohvalla tuossa yläpuolellani. En ole siis lattialla, mutta kissa on tuossa sohvan selkämyksellä. Tuntuu hassulta olla kaksiossa(mme) yksin. Haluatteko että kertaan? Ette kyllä, mutta on tämä aika erikoista settiä, elikkä asiaa, noin normaalikielellä. Oikeastaan, sitten murrosiän on loppujen lopuksi kuitenkin tullut elettyä sellaista elämää, ettei siitä hirveästi olisi pitänyt olla haittaa juuri kenellekkään.

Siinä mittakaavassa siis, että kenellekkään ulkopuoliselle. Ne ihmiset, jotka nyt sattuvat vahingossa lähellä olemaan kärsivät nyt väistämättä siitä jos juuri Sinulla sattuu olemaan huono päivä, ja taas päinvastoin. Itse tosin tykkäisin kovastikin väistellä tuota vastuuta, mutta aina hetkittäin tulee semmoinen hetki jolloin tuntuu että eipä sillä kauheasti ole väliä, kun on väistämätöntä kuitenkin.

Horinaa, kyllä, joo ja tottakai. Suosittelen miettimään ihmiskuminauhaa, joka ponnahtelee hallitsemattomasti n. 3 vuoden ajan mielentilasta toiseen ilman että juurikaan tuntee mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Ja sitten kun vihdoin pääsee yli kaikesta jännittävyydestä ja päättää pysäyttää muutoksen, tulee toiselle mieleen sen toisen (aina sen toisen toivoisin, mutta tässä tapauksessa miun) paras (entinen) ystävä. Siitä saa melkoisen sopan, ja mykyjä riittää pureksittavaksi vielä pitkäksi aikaa, jos siis jossain vaiheessa haluaisi oikeasti jotain selitystä. Mutta koska moinen tarvitsee liikaa itsensätutkiskelua, niin päättänen iltani ihmetellen kissan unta ja juoden olutta.

HA! hah hah ahaaaa! paska...

2006-03-17T20:57:00.000+02:00

Vai luulit että olen lopettanut. Veriset ulosteet sinullekin. Ei vaan. Erikoista, miten ihmiset tavallaan selviävätkin tietyistä asioista sitten loppujen lopuksi ihan ok. Olen nyt eronnut (avio) ihan lopullisesti. Ähä. Oletko sinä? Jos et, niin ehkä kannattaa laittaa harkintaan. Tai sitten ei, hitostako minä tiedän.

Tässä on ollut tovi jos toinenkin aikaa tuumailla tätä elämystymisen meininkiä, ja oikeastaan paras mihin olen pystynyt on ollut semmoinen stabiiliuden tavoittelu. Tavoittelu, ei suinkaan sen saavuttaminen. Jos sattuu niin, että elää semmoisen ihmisen kanssa jolla ei välttämättä ole itselläänkään kaikkein helpointa, niin semmoisen mielenrauhan saa helposti kuin nieltyä suolahappoa litran. Ei sillä että ansaitsisinkaan.

Vaan nyt jäin toviksi (hyväksi) yksin, ja juon olutta (yksin) ja kuuntelen... Iron Maidenia
Eli tuo (yksin) juttu ei sinällään ole mikään ihme. Vaan empä valita. Voipahan miettiä. Ja joo, jäähän tänne tuo kissa. Uskaltaisinpa astua ovesta ulos, niin voisi jopa käydä jossain, mutta eipä noissakaan hommissa silleen järkipuolta ole. Tai no, minulla ei ole yleensä ollut.

Onpahan sanoja peukalonpyörittämisestä. Lähinnä kai, että on vapaus tehdä, mutta eipä juuri tekemistä.

residentti

2006-01-18T09:00:00.000+02:00

Näin Jääskeläinen sanoi eilen aamulla Huomenta Suomessa:

- Katsotaan, onko Sauli Niinistöllä todella jotakin sanottavaa. Mitä löytyy oikeistolaisen pankkimiehen taskusta? Mitä entisen valtiovarainministerin taskusta? Mitä sellaisen henkilön taskusta, joka on aikanaan vaatinut sitä, että kirjastot pitää saada maksullisiksi?

Niinistö kiistää vaatineensa kirjastomaksuja ja sanoo vastaavansa tällaisiin puheisiin samalla mitalla. Niinistön mukaan Halosta kiinnosti ulkoministerinä vain ylikalliiden suurlähetystöjen rakentaminen, kun samaan aikaan leikattiin sosiaaliturvaa."

- MTV3 Internet - Uutiset

Hmm, eli puhumalla lisää paskaa? Pistää miettimään. Miksi Aku ei voita ikinä.

pehmeitä patentteja

2006-01-17T16:49:00.000+02:00

"Aineettomalle oikeudelle tarvitaan hyvät säännöt sekä innovaatioiden että uusien tuotteiden syntymisen edistämistä varten", linjasi EU:n sisäisistä markkinoista vastaava komisaari Charlie McCreevy."

- Tietoviikko

Näyttäisi siltä että saanen taas kohta uuden saatanan. Softapatentteja Eurooppaan, ihanaa, niillä saa rahaa ken haluaa. Ei helvetti, voiko vammaisempaa hommaa ollakkaan. Minusta tässä maailmassa on mainiota se, että jos joku asia ei miellytä niin sitä koitetaan ajaa läpi niin pitkään että saadaan se varmasti läpi. Taas ei ole vaikeata arvailla, minkälaiset tahot tämän takana ovat.

Sanotaanko, että minä pidän Eurooppaa noin niin kuin lainsäädännöllisesti ihan ok:na, tai no puolittain ok:na, sikäli kun noita lakeja tarvitaan. Paljon vammaista täällä kyllä on, ei siinä. Itseasiassa varmaan enemmän vammaista kuin oikeasti hyödyllistä ja jatkuvasti enemmän. Mutta tuossa on tulossa suoraan kohti kuolevaisen anusta sellainen corporate mind fuck että oksat pois.

Eikä varmasti ensimmäin, eikä ihan varmasti viimeinen.

ihan rauhassa

2006-01-15T02:35:00.000+02:00

tilanteessa jossa on koituksena nähdä asiat sellaisina, joina järki käskee, kuten silloin jos humalatila vaatii sanomaan asiat järkeisinä. Eli, koita ymmärtää, on olemassa tiettyjä asioita, joita ei pidä sanoa, ja joiden sanomiseen ainut ennenaikainen tila löytyy sivukujilta, mielen sopukoista jotka oikeasti aukeavat vain silloin kun olet itse rauha.

Ja joskus on tarpeen olla hiljaa, juoda ja pitää huoli siitä että ei sano sitä, mikä oikein on, ihan sillä että a) ei pettyisi, b) sillä että asiat ovat muutenkin ihan hyvin, ettei suotta kannata riskeerata tiettyjä asioita.

Toinen juttu on se, että se toinen on kuitenkin ihminen. Ei se ymmärtäisi. Ei sielun kuolemattomuuden sanomana lopullisia totuuksia.

kirjo

2006-01-12T22:17:00.000+02:00

Kirjoitan liian vähän, mutta toisaalta niin myös luen. Tai löydän mitään lukemisen arvoista, mutta lukemisen arvoisia asioita ei oikeastaan ole tapana tippua verkkokalvojen syleilyyn ilman että niitä aktiivisesti etsii. Ja kuka tahansa tietää, että se on kaikkein rasittavinta koko touhussa. Harvinaisen epätyydyttävää vielä, koska usein on sellainen vaihtoehto, että silmät sokeutuvat paskan määrästä.

Nyt on menossa Simmonsin Hyperion. Toistakertaa, ellei kolmatta. En ole varma. Neurovelho, Virtuaalivalo, Idoru... Gibsonia, vuorossa luultavasti seuraavana, ellei sitten Pratchettia. Noistakin olen kaksi lukenut jo ainakin kolme kertaa uudelleen. En uusiudu, en vaikka pakotettaisiin, ja miksi pitäisikään; varma nakki on varma nakki.

Pistää kuitenkin ajattelemaan sanaa, eikä tämä vähiten ole Simmonsin ansiota. Ei sitä sanaa, hölmö, ei sitä minkä mies (nainen) teki huijatakseen pois tulevan tuhansien vuosien pahan olon. Ihan sillä että ei vain jaksanut luottaa itseensä, eikä uskoa siihen että voisi olla ihan hyvä jätkä, ihan omalla järjellä ajateltunakin. Vaan siihen sanaan, joka tekee asian.

Minä en ole ikinä saanut tuosta sanasta kiinni, ja nyttemmin olen jo lopettanut yrittämisenkin. Puuhastelu on oikein mukavaa, ei sillä, mutta itse luotan nyt siihen että olen saanut tarpeeksi järkeä olla yrittämättä. Kaksikennoisia (joista vain toinen toimii) yritelmiä on internjet pullollaan. Voi olla, että sieltä on kalastettavissa kassillinen kultaakin, mutta, mikäli yritelmä käydä läpi puujalosteelle tuotettua tavaraakin saa aikaan sielun kuoleman, niin katson parhaaksi olla yrittämättä. Junassa vieläkin. Iljettävää, jonkun jalka koski omaani.

Mutta niitä, joilla on sana hallussaan, pitäisi listata ja mutustella, että muistaisi taas mitä kannattaa lukea.

Irtonaisuutta

2006-01-12T22:10:00.000+02:00

Elämästä, nimittäin. Erikoisen omituista, koska paikat vaihtuvat.
Matkalla kotiin, takaisin päiviksi joista ei juurikaan osaa nauttia.
Helsinki helvetti nimittäin pääasiassa jatkuu edelleen.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että illuusio irrottautumisesta
alkaa häviämään pikkuhiljaa, ja tilalle tulee mainio tunne siitä ettei
hallitse omaa elämäänsä juurikaan. Hetken aikaa, mielijohteesta,
ajattelin kirjoitella tänne elämäntarinani lyhennelmän.

Tulin järkiini.

Mietin olenko tässä viimeaikoina nähnyt mitään hirvittävän
mielenkiintoista. Rakasta, ihanaa, tyttöystävääni lukuunottamatta
tuskin. Murhatuhoitsemurha. sori. Tuota tuota,
maailmankaikkeuden erikoisuus kuuluu hulluna marsumaisena vikinänä pään
sisällä, joka kertoo että ei, 24 ikävuoden ikäisenä voi tulla aikoja,
jolloin et ole oikeutettu hallitsemaan omaa elämääsi. Kaikkein mukavaa
on jutella niiden kanssa jotka niin tekevät. Mitä erikoisia tilanteita
siitä seuraakaan, muuta kuin hassunhauska tunne vaipumisesta epätoivoon,
ja jolloin sana vituttaa tarkoittaa lähinnä sitä että sisäelimet ovat
purskahtamaisillaan kyyneleiksi. Eipä juuri muuta.

Mutta matka jatkuu, ja koitan keksiä jotain kiinnostavaa. Koska luen
Simmonsia, luulisin sen onnistuvan, kiitos kulta, lahjasta.

2006-01-10T07:45:00.000+02:00

kohta täällä taas ehkä. Kun elämästä tulee harmaata massaa, niin on aika vaikea suhtautua siihen. Hassusti kimpoilevat eliöt kartionmuotoisessa altaassa.

Kissa

2005-12-19T20:51:00.000+02:00

Niin tosiaan. Meillä on kissa. Se kävi tänään lääkärissä. Se on ihan nätti kissa, ja lääkärin mielestä ihan hyvässä kunnossa vaikka onkin kovemmalla lääkityksellä kuin minä konsanaan olen ollut. Sai nappuloita lisää tänään, toivottavasti auttavat. Tuo on tuommoinen oranssinmustanvalkoinen tuo otus, ja hajottaa jonkin verran minun tavaroitani. Tai no, ainakin tuolla välillä on pyrkimys siihen.

Minusta tuo on pikkaisen tyhmä tuo meidän kissa, mutta on se sentään semmoinen keskimäärin söpö tapaus, diggailee jalkapallosta aikalailla, ja lisäksi sitä pystyy härnäämään tietokoneen hiiren kursorilla. ähä.

Leikki sikseen, tuolla elukalla on vähän traaginen menneisyys, tiedä sitten siitä älyääkö se itsekään siitä mitään. Toivottavasti ei. Huomautettakoon tähän väliin että sen ei tarvitse lähteä mihinkään huomenaamuna kello 5.23. Mutta sillä on silmässä ilmeisesti joku mystinen juttu, eli "esine". Siinähän voipi kuvitella miten hauskaa se on. Ei se sitä tunnu hirmuisesti häiritsevän, mutta hitostako tuosta tietää.

paha olo

2005-12-19T20:37:00.000+02:00

vähän liian harvoin tulee tänne suollettua. Vaan eipä siinä, ei kirjoitettavaa tosiaan olekaan, mikä kertoo tästä omasta elämästä aika paljon; mitään ei tapahdu, eikä ole aikaa etsiä kiinnostavia juttuja.

Vihonviimeinen temppu on kuunnella liekin korppia tässä lähtöä odotellessa. Tie vie keskisuomesta helsinkiin taas 5.23 junassa. Vituttaa, koska olen antanut hyvin selvästi kaikkien ymmärtää etten halua mennä. Mutta äkkiäkös vanhat sopimukset unohtuu siitä, miten tietyissä tilanteissa toimitaan. Omapahan on mielenterveyteni, toivottavasti prakaa kunnolla.

Muutoin ihan ok viikonloppu, paitsi selkäkivun aiheuttamaan nihkeyttä on ollut joltensakin paljon. Vähän semmoinen aavistus ettei tuo vieläkään ole ihan kohdillaan, mutta saas nähdä. Optiona on se, että menee vielä pahemmin paskaksi. Hmm, tosiaan omapahan on selkäni, toivottavasti prakaa kunnolla.

Vuodenvaihteen jälkeen vielä kuukausi jäljellä, pitää koittaa jatkaa keplottelua irti tästä järjettömästä paskasta. Varmaan liioittelen vähäsen, mutta voi pojat mitä kaikkea "hauskaa" sitä onkaan tapahtunut. Sitä vaan miettii, että onko se niin perkeleen reilua pakottaa ihminen _lähtemään_ 12 kertaa kotoaan viikon välein, kun toisena vaihtoehtona olisi mielestäni ollut pistää lähtemään vain kerran, ja palaamaan sitten pikkaisen reilumman ajan päästä takaisin.

Jospa joskus jonkun järkevän jutun jyrsisin ja jälkeen jättäisin.

hyvä olo

2005-12-18T23:21:00.000+02:00

on. olen nimittäin vähän kipeänä. Tai oikeastaan aika pirun, koska selkäni meni rikki. Nyt tuntuu hieman paremmalta, kun särkylääke vie selkäkivun pois, mutta sen verran sai sairaslomaa ettei tarvitse heti huomenna lähteä rinkka selässä taas helsinkiin. Alkaa nappaamaan koko ajan vähemmän tämä reissaaminen, einkä oikein tuloksellisesti saa hommaa loppumaan. Aika lailla järjettömyyttä ilmassa, ei tavallaan ole minun ongelmani, mutta kuin siltä osin että itsepähän kärsin.

Niin se vaan menee. Pikkuhiljaa eteenpäin, kunnes taas tule takapakkia.

tätä ei olisi pitänyt tehdä.

2005-12-13T21:52:00.000+02:00

en ole hetkeen kirjoittanut. Parempi, etten kirjoittaisikaan, koska päässäni ei ole mitään sellaista, jota toisille kannattaisi hirveämmin jakaa. Huonoa sosiaalipornoa, hyvin huonoa, koska mentaalinen mulkkuni on juuri nyt siinä jamassa ettei erektiosta tule olemaan tietoakaan. Varmaan pitkään aikaan.

Joo, myönnän kyllä että aikoinani kärsin teiniangstista. Aika monet meistä. Silloin tosin muistan jossain vaiheessa tajuavani, että oikeasti ei juurikaan ole paha olo, koska aika pitkälti kelailee koko ajan sitä, miten paha olo on. Vähän niin kuin ettei voi tulla hulluksi, jos koko ajan tuntuu siltä että tulee hulluksi. Aika kliseinen juttu, mutta totta tuo on, voisin ainakin vitsailla että henkeni edestä toivon että näin on.

En käy väittämään että olisi mitenkään hyvät ajat. Viimeiset työaikani kahden viikon ajalta ovat vaihdelleet 11 tunnista 12,5:n, kaikki vain siinä toivossa että homma loppuisi nopeammin. Hiton vekkuli juttu sekin, että on kiire paikkaan josta joku perkelen nystyrä päässänikin on tehnyt häilyväiset, semmoisen jossa ei välttämättä sittenkään ole odottamassa mitään muuta kuin pakko. Olen aikamoinen mulkku sinällään, että uskon hyvinkin ettei ole kauhean helppo päästää irti, vaikka olisi pakko ettei oma mieli mustu. Hankala sillä lailla kuin vaikka koiran pennusta joka on syntynyt vain yhdellä jalalla. Öh, huono, enemmänkin niin kuin, no mistä tahansa melkoisen paljon vittumaisesta jutusta, mutta josta ajattelee olevansa kuitenkin jotenkin vastuussa.

Mutta onneksi kaikkea tätä ei ole olemassa, tai no, ainakaan minä en ole sen keskellä seisomassa, vaan ihan jossain muualla. angst? ei ole, koska minä tiijän että jos ajattelen että se on niin sitten se lakkaa olemasta ja tulee zen, vie pilvilinnan taakse ja toivottavasti laukaisee liipasimellisen hauleja takaraivooni.l

evil that men do

2005-11-26T03:54:00.000+02:00

Sanotaanko vaikka niin, että minä suurinpiirtein väitän tietäväni minkälainen ihminen minä olen. Enkä mitenkään niin, että väittäisin olevani hyvä piirtämään, tai huumorintajuinen. Noista kumpaakaan en nimittäin ole, tosin enemmän huumorintajuinen kuin hyvä piirtämään. Piirtämisessä olen kokolailla huono, nimittäin.

Sanotaanko että ihmissuhteet vaativat muutoksia ihmisiltä. Sanotaan vaan, minä itse en siihen usko, koska en haluaisi muuttua niissä asioissa mitkä itselleni koen tärkeiksi. Yleisesti ottaen väittäisiin, että suuri osa ihmisistä on tässä sitä mieltä, että ihmissuhteessa ei juurikaan ole järkeä, mikäli moisen tempauksen joutuisi tekemään. Ette saatana vieköön voisi olla enempää väärässä.

Oikeasti ihmissuhde on sellainen juttu, että se vaatii ihmiseltä “mukautumiskykyä” ja kärsivällisyyttä huomattavasti enemmän kuin viiriäisellä on. Itseasiassa, ihmissuhde tarvitsee kärsivällisyyttä sellaisia määriä, että mikäli sen muuttaisi rahaksi Roope Setä olisi suuressa pissassa. Jos se kärsivällisyys lunastettaisiin siis jossain vaiheessa. Parastahan tässä kaikessa on se, että sitä kärsivällisyys lunastetaan vain kerran elämässä, ja kaikki sitä ennen tehty työ on yksinkertaisesti turhaa.

Joku mielessä tekee kuitenkin niin, että sitä tuppaa aina yrittämään, vaikka huomaisi laivan karahtaneen karille jo aeoneita sitten. En tiedä, väittäisin että Titanicin tms. kippari yritti silti päästä new yorkiin sen kuuluisan jyrähdyksen jälkeen. Ottaen huomioon miten paska maa ameriikka nykyään on, eivät nykyiset kalmiot juurikaan menettäneet siinä mitään. Ottaen huomioon etteivät sillä hetkellä juuri tarvinneet elämältä mitään muuta. Toivottavasti suurin osa oli päissään, tuntuu tekevän asioista aina paljon helpompia.

Suuri tunnustus seuraa silti, olen vieläkin sekaisin päästäni. Ja itseasiassa sillä lailla, etten halua parantua. Ja suurin mielenpahani aiheuttaja on kuona nimeltä ihminen, ja saatana vieköön olen aivan varma siitä, ettei se ihminen ole edes “minä itse”, vaan pääasiassa kaikki muut. Koska se riivaus, ja vitsaus, on se ihminen joka ei ajattele, vaan tekee mulkeromaisia tekoja, kuten lyö naista, tappaa toisen, tai käy iskemässä toisen naista silloin kun satut käymään kusella. Naista pariin olen tutustunut hyvin lähiaikoina, ja nyt minulla on puremajäljet ranteessa. Tehokasta sano.

Minä en vain jaksa, se on yksinkertaisesti sanottava nyt. Koska miltei aina, kun ihmisten seurassa liikkuu, törmää kusipäähän, joka ei ajattele. Joka käyttäytyy yksinkertaisesti normistoani vastaan (johon mm. kuuluu se, ettei toisen tyttöystävään kajota, vaimosta puhumaattakaan, toista ei lyödä, toisesta ei puhuta paskaa seläntakana ja muita yleviä asioita. Viinaa saa juoda ja jumalaan (tms) ei ole pakko uskoa), ja pääasiassa tästä aiheutuu aina harmia minulla.

Se juttu ei olekaan siinä, että siitä aiheutuu harmia pelkästään minulle. Sehän on vain minun oma ongelmani, ja itse toimin parhaiten, mitä ikinä taidan. Helvetin usein se on vain jotain varsin typerää. Nuorempana jotain hyvin, hyvin typerää josta jälkiä kantaa vielä aika pitkään. Sanon, ei ole herkkua se, että ystävät näkevät auki revityt kasvot ja muuta herkkua. Eräs lystikäs tosiasia on se, että ei minulla sinällään ole pahamieli useinkaan sen vuoksi, että itse tuntisin mitenkään järjettömän pahaa oloa. Pääasiassa minulla on kehno olla sen vuoksi, että muut eivät tunne.

Koska hirvein ihminen on se, joka ei ajattele. En sano, että aina olisin itsekään ajatellu kaikkea niin pitkälle että en ansaitsisi pahaa mieltä. Mutta, sitä ei kukaan voi ikinä väittää etten olisi aina tuntenut syyllisyyttä tarpeeksi. Voi, voi voi, sääli sääl sääl. Kitisevä paska olen, mutta sikäli mieleltäni puhdas että tilin itseni kanssa olen aina voinut tehdä. Ja nyttemmin jopa ihan oikeasti kaikkien osallisienkin.

Mutta että tekeekö se minusta mitenkään parempaa ihmistä. Naurattaa ajatuskin, siltä ihmiseltä joka minun kanssani valitsee elävänsä vaaditaan melkoisesti hermoja ja ymmärrystä. Se ainut ongelma onkin siinä, että ainakun nokkansa pistää ulos, sieltä löytyy ihmisiä jotka eivät jaa näkemyksiäni tietyistä asioista. Veikkaan, että olen nähnyt murhaajan. Ongelma on vain siinä, etten tiedä kuka hitto se on ollut.

tietotekniikka paskaa

2005-11-20T19:13:00.000+02:00

Tuli tarve keksiä jostain joku helppo ja kohtuullisen tehokas ohjemointimetodi. Sellaisen tuntui tarjoavan Python. En nyt ehkä ihan vielä ole täysin myyty, paikoin sen vuoksi että oliopohjaisuus on minusta aina vaikuttanut hirmuisen sekavalta, kun en oikein muuta osaa kuin C:tä.

Mutta hämmästyksekseni tuo jotenkin loksahti melkolailla välittömästi kohdalleen tuo Python. Ihan pelkästään sen vuoksikin jo, että koodin rakenteen koossa pitäminen indentoimalla(?) on melkoisen nerokas keksintö sinänsä. Aloin jo nimittäin itse tuskastua Perl:iin sen vuoksi, että kaikki perkeleen esimerkit näyttivät ihan hirveiltä, yksinkertaisesti tuntui siltä ettei niitä voinut lukea.

Vähän epäilyttää että mitenkä nuo regexpit ja stringien käsittely ylipäätänsä tosin hoituu tuon Pythonin kautta, mutta ainakin toistaiseksi näyttäisi pirun hyvältä. Eipä sillä, opettelu kestää aina aikansa, mutta ihmeen matala tuo kynnys on toistaiseksi ollut.

Ruuhka hetki

2005-11-20T18:52:00.000+02:00

Tänään oli hieno hetki. Kuunneltiin kullan kanssa Rush:ia. Ihan siis kuuntelemalla kuunneltiin, mitä tulee tehtyä nykyään vähän liian harvoin. Tänään on ollut mieto krapulapäivä, joka tarkoittaa koko päivän kestävää pientä epämukavaa oloa, mikä on harmi, koska muuten päivä on ollut melkein hyvä.

Inhottaa, koska aamuyöllä on taas lähtö edessä, ja todennäköisesti ensiviikon hotelli on perseestä. Se on vieläpä Sodexhon omistama, ja minulle tulee heti mieleen sellainen laitosmainen paikka jossa on nukkumaanmenoajat. Inhottaa jo valmiiksi, ainoana pelastuksena voisi olla se, että tulisi jo torstaina takaisin Jyväskylään, sen taidan tehdäkin.

Eilen tuli nähtyä kavereita. Huomasin että yllättävän pitkän aikaa onkin ollut sellainen olo, ettei kavereita enää ole olemassa. Kuitenkin oli ihan huippua, ja humalaan tulin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ongelma on kuitenkin se, että useimmiten onnistun olemaan ihan helvetin typerä jo pienessäkin humalatilassa, siis vielä entistä typerämpi. Kuitenkaan tuo ei tuntunut kauheasti ketään häiritsevän, mikä tarkoittanee sitä että kavereita siis on olemassa, ja: elämääkin.

Hitto kun mahassa on kuplinut koko päivän, olen tässä tullut vähän siihen tulokseen että tuo viuna ei vaan sittenkään sovi miulle.

Rushista vielä. Olen sitä mieltä että se on universumin paras yhtye, ja tosiaan, pienen käännytysoperaation tuo vaati mutta nyt diggaillaan kyllä molemmat tuota rutosti. Suosittelen.

Helsinki II

2005-11-15T22:31:00.000+02:00

Alan saamaan piirun verran tarpeekseni Sodankylä-nimisestä kappaleesta jonka esittää artisti jota en juurikaan arvosta. Mutta piruako minä voin radiolle, varsinkaan kun se ei ole omani. Työt on töitä, minkäs teet.

Hotelli on parempi, täällä on sentään hivenen lämmin ja jääkaappi, mikä suureksi bonukseksi laskettakoon. Miinuspuolena todettakoon että 32 neliötä on ehkä hivenen liikaa yhdelle ihmiselle. Ikävää pyöriä ympyrää itsekseen, vaan mitäpä tuosta tulisi kaksinkaan, kun en tunnu saavan ihmistä kiinni.

Oikeasti, ei ole suuria ajatuksia, eikä ole ehtinyt mihinkään uuteen törmätäkään, paitsi vanhaan lukion luokkakaveriin, jolle poikkeuksellisesti myönnettäköön sellainen kehu, että olipahan ainakin seuraa tupakkipaikalla aikoinaan. Niin se maailma ei muutu, poltettiin vieläkin molemmat.

Helsinki I

2005-11-07T23:18:00.000+02:00

pikemminkin espoo. Saakutta, ensimmäinen työpäivä ja eipä tämä hääppöiseltä näytä. Vaan eipä työstä, hotellista...

ensimmäiset 20 minuuttia pimeyttä. valot eivät toimi kuin huoneen avaimella ja avain oli särki.

40 minuuttia tappelua wlan:in toimittajan kanssa siitä että "ei se toimi teidän päästä vaikka ette tuekaan linuxia". Ystävällinen henkilö luurin toisesessa päässä tosin, saivat nimipalvelimensa toimimaan.

tunti hortoilua pitkin espoota kauppaa tai huoltoasemaa etsimässä. Ei löytynyt -> ei ruokaa. Sensijaan löysin noin 8 (kahdeksan) kappaletta kylmäasemia. Minulla ei ole autoa.

Jatkuva kaiherrus mielenpuolikkaassa siitä, että mitä kotiin kuuluu.

räkä murha tuho inho

2005-11-02T20:18:00.000+02:00

Hoijjakkata, viideltä aamulla lähtö ja vasta nyt kotiin. Kello on yli kahdeksan. Ja matka oli pitkä. Tällaista tämä siis tulee olemaan viikottain kohtsillään, ja huolettaa jo valmiiksi.

Katselin kun kissa otti ja pomppasi televisiolaitteen päältä ihan helvetin korkealle. Eipä hullumpi suoritus tuolta elukalta, jonka toinen silmä on rikki ja joka vähän aikaa sitten juoksi narun perässä niin että otti vauhtia miun selästä oikein rankemman kautta. Helvetti, tuon elukan kynnet pitää saada leikattua. Ratio soittaa killswitch engagea taasen ja mieli on odottava, koska kulta ei ole kotona vaan töissä, ja se tuntuu kumman ahdistavalta. Pakko saada junailtua tuo homma siten, ettei tarvitse olla kaikkia viikkoja yksin.

Onneksi miulla on aika reilu meininki tuolla työhommissa. Muuten ahdistaisi kahta kauheammin, ja nyt ahdistaa jo ihan tarpeeksi. Tupakalle, suihkuun ja nukkumaan. Ja: ennen kaikkea halimaan. Hitto että toivon tästä illasta tulevan edes jossain määrin vielä iloisen.

tappokytkin kaakkoon!

2005-10-31T22:10:00.000+02:00

image (c) http://www.killswitchengage.com

"fixation on the darkness that engulfs this world
drain the life force of our people, change
return to the womb, new life
lay your head to rest, mercy
to give you a peace of mind, lay your head to rest
come together inside, this body is only a shell
change, the only way we will survive
light transfiguration of the soul, of the soul, of the mind
tell them they will not hold us down, it's time for a change"

Killswitch engage - Fixation of darkness

TAPPOKYTKIN! Jos onkin masennusta maallisessa maailmassa, on helvetin hienoa huomata että joku asia voi vieläkin kolahtaa. Kuten heavy, ja täytyy sanoa että tässä on todella, todella pitkään aikaan "uusi" poppoo joka ansaitsee varauksettoman ylistykseni. Suosittelen tutustumaan piru vie, koska minut tämä vei mennessään hetkessä, jumalauta. Osaltaan tulee vanhat thrash-ajat mieleen, ja taas toisaalta mukavasti on maustettu helvetin hienolla puhtaalla laululla. Näin!

Kaupasta tarttui mukaan End of heartache ja tämän jälkeen oli pakko hommata vanhempi Alive or just breathing, ja nyt ovat molemmat aktiivikuuntelussa ja kyllä jalka taputtaa ja pää notkuu. Näin! NÄIN NÄIN! whoahahaaa!

Tajusin, että tuo End of heartachehan on rakkauslevy, ja lyriikoiltaan jopa aika löysä. Vaikka vähän teennäisiähän nämä lyriikat yleensä tuppaavat muutenkin olemaan, vaan ei pidä antaa sen häiritä, kun muuten meininkiä puristetaan murskaimen läpi kuin viimeistä päiväänsä viettävää ukkometsoa. Näin! Alan fanipojaksi.

onni on

2005-10-30T03:05:00.000+03:00

juoda pullo viiniä rakkaan ihmisen kanssa. Tupakoida rauhassa ja olla miettimättä mitään. Olla, olemassa pää tyhjänä ja miettimättä sitä että

kohta joutuu jättämään kaiken
kohta ei ole onnellinen
kohta on yksin
kohta on ikävä
kohta tuntuu vain puolikkaalta
kohta itkettää iltaisin

Ja toleranssi on laskenut näemmä nyt jo puolikkaaseen viinipulloon. Miten voi olla, että raivokkaasta nuoruuden intomielisestä ryypiskelystä on taantunut näin taaksepäin äkkiseltään. Joo joo, hyvä asiahan se, ei tartte valittaa suotta.

muutoksia mustia

2005-10-29T21:07:00.000+03:00

Niin se on, että tästä on piakoin tulossa varsin surumielinen blogitus. Niin siinä käynee, kun elämässä tulee tarpeeksi muuutoksia lyhyen ajan sisään.Tokkopa tämän suman purkaminen semi-julkisesti auttaa, mutta lässyn lää, kuten eräs hyvä, hyvä ystävä joskus on varsin painokkaasti todennut.

Sen lisäksi, että olen vasta vähän aikaa sitten avioeronnut käärmemäisen ystäväni napattua käärmemäisen vaimoni, tapahtuu ajattelemattomia asioita. Ei se riitä, että piakoin rakastuin, en tiedä, ehkä ensimmäistä kertaa ainakin tällä volyymillä. Helvetin hankala sanoa kun ei riitä kapasiteetti ymmärtämään muutenkaan oikein mitään. Ja hetken, hetken kaikki tuntui niin hyvältä kuin petetyn olennon vain voi.

Vaan nyt heitti joku piru elämän niin, että Helsinkiin on mentävä. Töihin kuinkas muuten, ja minä menen kun pyydetään ja tarvitaan. Saa nähdä tarvitaanko pitkään ja miten käy mielipuolen, mutta menen, kun asiasta sovittiin täällä kotonakin ja syäntä raastaapi pentele raastin raudalla suurella. Vuoden loppuun, ja vain viikonloput aikaa olla niin kuin tahtoo. Helvettiäköhän tästä tulee, ja miten suurta surua. Tuntuu siltä että turha antaa ajankaan näyttää, koska, no ei tästä kovin hauskaa tule kuitenkaan, arvannet.

Viimeiset vuodet elämältäni olen lähinnä halunnut vain rauhaa ja aikaa olla ilman että mikään mullistus koittelisi hirveästi. Hirvi parka, aikaa sitten ammuttu tapettu ja lihavalle miehelle murkinaksi laitettu. Adios, rakas ja rakas hyvä elämä. Nyt ei oikein näe mitään enää.

älä ole erilainen!

2005-10-29T18:16:00.000+03:00

"Tatuoinnit työllistymisen esteenä
Julkaistu 28.10. 16:23

Laura Bush on kantanut kortensa kokoon Yhdysvaltain nuorison puolesta. Rouva Bush sanoi viime viikon tiistaina American Urban Radio Networkin haastattelussa, että nuoret saisivat helpommin työtä, jos he eivät ottaisi tatuointeja ja välttäisivät huumeita ja alkoholia.
"Me tiedämme, että nuoret, jotka eivät käytä alkoholia tai huumeita ja joilla ei ole tatuointeja saavat helpommin työtä", Bush sanoi.

"Haluamme, että nuoret välttävät nuorisojengejä. Ja tiedämme että kun heillä ei ole jengitatuointeja, he työllistyvät helpommin", Laura Bush lisäsi viitaten ilmeisesti siihen, että tatuoinnit olisivat merkki alkoholin ja huumeiden käytöstä.

Reuters"
Hesarin tuoreet

Yllättääkö tämä ketään. Ei. Hitto miten hyviä ihmisiä ovat nuo Puskan sällit ja mimmit, ei ristus. Sanotaanko muuten, että minä näytän ihan saatanan rumalta, mutta esimerkiksi lävistysten takia ei ole ikinä jäänyt yksikään helvetin työpaikka saamatta. Mutta juu, eihän tuossa sanotakaan että ylimääräiset reijät mitenkään huumeiden käyttöön viittaisivat. heh heh.

Mutta eikö joku voisi tunkea tuon perheen suun täyteen vetelää paskaa. Kerrankin voisivat tuntea että miltä se tuntuu toisin päin. Ei riitä oma käsityskykyni ymmärtämään, että minkä saatanan takia pitää muiden ihmisten asioista tehdä omia asioita. Joopa joo, puhuttiin sitten yhteiskunnallisella tasolla tai ei. Helvetti, ihan on ihmisten oma asia jos vaikka haluaa nahkansa pukea väärin päin ja tallustella siten sateessa.

No, vissiin mäkkärille ei pääse töihin tatujointien kanssa. Paska nakki.

2005-10-27T18:22:00.000+03:00

Katolinen koulu kielsi oppilailtaan bloggauksen

Marko Mannila

Julkaistu 27/10/2005 kello: 12:46

Roomalaiskatolinen lukio kielsi oppilailtaan bloggauksen New Jerseyssä. Koulu perustelee kieltoa verkossa liikkuvilla pedofiileillä.Paavi Johannes XXIII:n mukaan nimetty lukio Spartan kaupungissa oli kieltänyt bloggauksen jo vuosia sitten, mutta nyt kieltoa alettiin valvomaan.- Oppilaat näyttävät noudattavan kieltoa, pastori Kieran McHugh kertoi.Paikallisen hiippakunnan mukaan kyseessä on turvallisuus, ei sensuuri. Ketään ei ole rangaistu bloggauksen johdosta.- Oppilaita ei ole tarkoitus hiljentää, vaan heille on kerrottu, etteivät he saa kirjoittaa kouluasioista tai henkilökohtaisesta elämästään, hiippakunnan tiedottaja Marianna Thompson sanoi USA Todaylle. Thompsonin mukaan oppilaat allekirjoittavat vakuutuksen käytöksestään, johon kuuluu myös vastuullinen verkon käyttö.Etujärjestö Electronic Frontier Foundation pitää kieltoa ylireagointina. - Olisi ymmärrettävää, että koulut opettaisivat, mitä verkossa voi tehdä ja mitä ei, sen sijaan että ne ottavat oppilailta pois tärkeän viestintävälineen, Kurt Opsahl EFF:stä sanoi.

digitoday / media / Katolinen koulu kielsi oppilailtaan bloggauksen

Lueskelin tuosta tosin eilen jo Slashdotista. Miten huippua, joten jatketaan uskontoteemalla. En voi käsittää tuota. Tavallaan on ihanaa, että halutaan suojella verkon vaaroilta. Tosin, mikäli muistelee kyseisen ryhmittymän omia tekosia vuosien varrelta, vääntyy mieli väkisinkin vienoon hymyyn. Tuo on rienaamista parhaimmillaan siis, ja vielä omien tekosia ;) Minusta tosi hassua.

Vaan, eihän se mukavaa ole, että tietyillä instansseilla on vielä ihan virallisestikin voimaa rajoittaa ihmisten tekemisiä noin paljon. Oli kyse sitten siitä, että ihminen vapaaehtoisesti moiseen suostuu, tai ei. Eivät sentään helvetillä uhanneet jos ei totella. Tai no, mistä minä tiedän. Varmaan uhkailivattenkin.

Eipäs!

2005-10-25T20:53:00.000+03:00

image (c) Ringo Müller (www.dasich.de)

Aina välillä muistuu mieleen niitä joskus kovaa kolahtaneita aisioita, ja tämä ei ole edes kovin vanha tapaus. Minähän en siis ole kielimiehiä, ja miehiäkin vain hieman rajoitetusti, joten tuosta harmikyllä jää puolet ymmärtämättä aika helposti. Tulee taas mieleen yksi funktio, jonka visuaalisuus sinällään täyttää meille ymmärtämättömille. Sanomanvälityskeinonahan tuo toimii, muistelen joskus lukeneeni journalistiikan pääsykokeisiin semantiikasta ja se oli ihan keskikiinnostavaa. En muuten päässyt sisään, hyvä niin koska minusta olisi tullut paska toimittaja.

Vaan, tänään televiisiolaitteessa puhuivat ilmeisesti uskonnoista ja uskomisentapaisista asioista. Epäilemättä eräs mainoimpi asia tuossa on se, että sitä pystyypi rienaamaan. Ja rienaamisen yksi parhaista puolista on se, että se ei paitsi ärsytä, vaan herättää parhaassa tapauksessa keskustelua. Ei pidä käsittää niin, että minä mitenkään rienaisin yhtään mitään, minusta ei oikein ole siihen kun en niin hirveän paljon jaksa välittää koko aihiosta. Kuten jokaisen kunnollisen nykyihmisen olemukseen kuuluu. Ja tuolla rienaamisellahan ei ole saakelin palvauksen kanssa mitään tekemistä, ei ainakaan sillä mikä minun suupieliseni saa mukavaan virneeseeen. Pikemminkin parhaimmillaan tuo näyttäytyy semmoisena leppoisana satiriina ja lystikkäänä humorismina.

Mistä mieleen tulikin se, että olisin varmaan noista uskomisen asioista paljon enemmän innoissani, jos jumanskuggeli olisi tehnyt lampaasta lystikkäämmän eläimen. Minusta ne on piiiikkaisen tylsiä.

Villistä luonnosta elävänä takaisin

2005-10-23T20:10:00.000+03:00

Puuh, olihan reissu ja tulipahan tehtyä. Eli mökilta on saavuttu takaisin kotoiseen koloseen, ja voi pojat että tuntuu mukavalta. Vielä piirunverran paremmalta voisi tuntua, mutta eiköpähän tuo järjestyne. Se on jännä juttu, että vaikka jossain on tosi nihkeää ja esimerkiksi tänä vuonna ei ollut yhtä ratkiriemukas tunnelma kuin aikaisemmin, on nihkeä jumittaminen tietyssä seurassa sitten kuitenkin paljon kivempaa kuin vaikka nihkeä jumittaminen yksin.

Jonnin verran täytyy ottaa omaan piikkiin, sitä on yksinkertaisesti vaan niin helvetin väsynyt nykyään ettei oikein mitään jaksa. Esimerkiksi viinan juonti alkaa nykyään olemaan ihan todella amatöörimäistä. Ja kyllä vain, minun mielestäni ihmisen arvo mitataan kyvyllä konsumeerata maksimaalisesti alkoholia ja pitää hauskaa. Totta tuossa sen verran, että selvinpyin ei välttämättä... niin no, tiedätte varmaan tuon jutun. Oikeastaan voisi sanoa, että ihan mukavata oli, kuitennin. Tuo sälli oli myöskin mukana, ja hitto että voi olla hauskaa joskus lätistä ihan vaan lätisemisen ilosta, vaikkei seuraavana aamuna muistakkaan notta mistä tuli lätistyä. Ja mikä parasta, ei oikeastaan siinä samassa hetkessäkään kun on lätinän matkaan päästänyt.

Mainittakoon, että olin viikonloppuna aivan varma siitä että tietyssä pisteessä kuolen. Tämä paljastui vain massiiviseksi paskehädäksi, ja ihmeellistä kyllä siitäkin tuli selvittyä. Joten hyvä etten isompaan ääneen aivoituksiani julkituonut.

On ne kaverit kuitenkin mukavia olla olemassa, vaikkei niiden kanssa osaisi käyttäytyäkään ja niille puhuminen pelottaisi. Ehkä ensikerralla jännittää vähän vähemmän, mutta tuskin välttämättä. Ja sietää kyllä jännittääkin, kun kerran kaksi kertaa vuodessa vain noin keskimäärin tavataan.

ohjelmisto apartheid

2005-10-20T09:33:00.000+03:00

Helevettinen.

"Microsoft has claimed the cost of software is not an important issue in the developing world.

In response to a question on the role of open source software in Africa, Gerald Ilukwe, the general manager of Microsoft Nigeria, said that cost is not important, even though he admitted that the average annual salary in the West African country is only $160 (£91)."

- ZdNet

Niin no, epäilisin että nuo alueet joista Microsoftin Nigerian ylipääkomentaja puhuu, eivät tule viimeisimpinä ns. laittomien ohjelmistojen suhteen. Kuitenkin, omaan maailmankatsomukseeni soveltuu paremmin näkemys, jonka mukaan avoin-ohjelmisto on moraaliselta arvoltaan suurempi kuin laittomasti hankittu, ja useimmiten eettisiltä arvoiltaan suurempi kuin kaupallisesti tuotettu.

Kustannuksista on sikäli turha puhua, koska noiden kahden (laittomien/avoimien) välillä ei voitane juurikaan puhua kustannuseroista.

Samasta lähteestä:

"It's not about the cost of the software, it's about how you take your expertise to people. We are sharing our expertise, particularly with governments in emerging markets. Cost is not the barrier here — expertise is," said Holloway."

Hevon p*skaa sanon minä. Tuo niin sanottu asiantuntevuus on oikeasti sellaista, mitä kyllä löytyy, ja minkä tekemiseen ei edes kulu hirveästi aikaa. Minusta tuntuisi edelleen siltä, että mikäli noiden alueiden annettaisiin kehittyä rauhassa ilman jatkuvaa painostusta suur-yhtiöiltä, tuo asiantuntevuus kehittyisi luonnostaan, ja vaikka näin ei kävisikään löytyy sitä kyllä niin sanotusti "omiin tarpeisiin". Ja piru vie, mikään Microsoftin tuotteita vastaavaan tarkoitukseen tehty ns. avoin-ohjelmisto ei ole merkittävästi hankalampi hallinnoinniltaan tai käyttöönotoltaan.
Onneksi ei ole pakko tyytyä vain noihin mielipiteisiin, tämä vaikuttaa edelleen ihan mielenkiintoiselta:

http://www.tsf.org.za/

puuh, ensimmäinen kirjoitus työaikana, eikä edes tullut kauhean syyllinen olo.

teknologista häränpasketta

2005-10-18T20:09:00.000+03:00

Eipä hermostuta. Päätin konkretisoida haaveeni opetella perliä. Ei sinällään kauhean hääppöisesti alkanut. Onnekseni uskalias päivittelyni uusimpaan Ubuntu linuxin versioon meni suurin piirtein kohdilleen ja homma toimii edes käyttöjärjestelmän osalta joten kuten. Mitä nyt täysin satunnaisesta syystä näppäimistö kieltäytyi toimimasta kun gdm jyrähti käyntiin (siis kokonaan, syytä en tiedä). Tähän auttoi sentään dpkg-reconfigure xserver-xorg ja sitten mentiin taas.

Olin onnesta soikea, kun totesin eclipsen löytyvän suoraan paketeista joten eipä muuta kuin asentelemaan. Tämän parhauden jälkeen iski karvas totuus, Ubuntuun paketoidusta eclipsestä puuttuu iloisasti mahdollisuus asennella plugineja, ja itse olisin kovasti halunnut EPIC nimisen pluggarin, nimenomaan sen vuoksi että jospa tuo perlin opettelu olisi ollut jotenkin mukavampaa. Olen hienosteleva neiti ja tykkään IDE:istä kuitenkin jonkin verran, tulee kivempi olo kun saa painella nappeja. Tuli selattua jonkin verran noita foorumeja, ja tämän jälkeen lienee syytä ottaa neuvosta vaari, eli asennella käsin. Voi tätä riemua <3

Joo ei siinä, kyllähän tämä lienee se oikea tapa tehdä nämä hommat, kun ei tuo eclipsekään ole kuin yksi iso javakikkula, mutta kun itse en oikein ole niitä ihmisiä jotka pierevät kettinkiä ja syövät nauloja, niin hermostuttaa aina kun aikaa menee ylimääräiseen säätämiseen. Ja tottahan tuo toki, hello worldeihin harvemmin tarvitaan mitään perkleen kehitysympäristöä, mutta hei, minä olenkin joltensakin hölmö.

Tässä on tullut sen verran aikaa jo istuskeltua sormi perseessä kaikenlaisen opiskelun suhteen, että johan sitä on aikakin jotain uutta kokeilla. Huomaapahan taas miten rajallinen oma omaksumiskyky sitten onkaan. Mutta parempi niin, eipähän vahingossakaan tule semmoinen olo että olisi jotenkin liian älykäs. Vaan pistää tuo miettimään, että sitä ensin on töissä sen 8+ tuntia ränkkäämässä näitä hemmetin rakkineita, eikä yksinkertaisesti lopeta kotiin päästyään. Minen taida käydä ulkona tarpeeksi usein.

Toisaalta, viimeksikin kun kävin, niin tavallaan muistin taas että miksi. Pikkaisen kun erehtyy vilkaisemaan pubissakin ympärilleen. Onneksi sillä kertaa homman pelasti se vastapäinen tyttönen.

30% jäljellä kiroilun alkamiseen. ihanaa.

pyh, olenpas.

2005-10-18T00:01:00.000+03:00

"Get into the car and keep it down
City lights look like warnings now
She's got someone that pays for things
Trust me she won't miss a thing
Come with me
And believe me
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
I get by on what I have
Less than Jesus
More than dad
Enough to keep me in this state
Ticking through to the next escape
Come with me
And believe me
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
I woke up late
And I rolled the stone
Laziness and death in one
You were once a gentleman
Ended up a bitter man
Come with me
And believe me
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Yeah (Happy people have no stories)
Happy people have no stories."
-Therapy? / Stories

Se siitä väitteestä. Lienen teini, ja lienenkin. Ainakin siinä määrin,
että kokolailla usein tuntuu tarpeelliselle kuunnella melkoiset määrät
kerralla Therapy?-orkesterin musiikkia. Ja mikäs siinä, ei auta hävetä
myöntää, että melkoisen varmasti tämä kuuluu niihin tekijöihin jotkaniin kutsuttua elämää(ni) tulevat aina määrittämään enemmän kuin
haluaisi myöntää.

En oikein halua käsittää tuota ulosantia pelkästään blatantiksi tuskan
ilmaukseksi (blatantti on tyhmä sana, mutta niin on helvetti vieköön
angstikin). Minusta tuossa on kuitenkin mukana aimo annos semmoista
rehellistä tunnetta kuin vitutus (pikkaisen nihkeä on sanana tuokin), ja
se tekee tuosta sitten kuitenkin sillä tavalla maanläheisemmän. Kai
noita olisi muitakin orkestereita, mutta suosittelen tuohon tutustumaan
hittonen vie. Andy Cairns, piru vie. Olen melkoisen varma siitä, että
olen unissani nähnyt tuon muikean ilmeen jota saapi ihailla tuossa
kirjoituksen alussa, ja kyllä vain, olen heteroseksuaalisuuteen
taipuvainen, te jotka että osaa ajatella muuta.

Mutta ei se helvetti sentään voi olla niin paha homma, saada pikkaisen
edes takaisin sellaista miellyttävää nihkeää oloa mitä parhaimmillaan
tuntee lukiossa (tms.) ihan vaan sen takia että "kukaan ei ymmärrä" tai
että "tytöt ei kiinnostu miusta". Tuohon jälkimmäiseen on muuten pakko
todeta, että vanhempana tuota samaa tunnetta voi tuntea käänteisesti
saman musiikin tahdissa, "helvetti että tulikin..." ja niin pois päin.
Kyllä vain, tällä hetkellä suututtaa jonkin verran ja siihenkin on ihan
syy kyllä. Satunnaisesti tulee tarve tilalle, ja hengittäminenkin voi
viedä kuutiometrin, mutta sekin muodostuu helvetin hankalaksi jos joutuu
asumaan nenä kiinni seinässä.

Maailman inhottavin tila on se, että on niin väsynyt että ei jaksa enää
edes puhua. Suosittelen tuota harrastukseksi niille, joilla esimerkiksi
on mielestään liian helppoa minkäänlaisessa parisuhteessa tai muussa
semmoisessa. Tai no, jos vaikka haluat hoitaa hommasi päin helvettiä
noin niin kuin ylipäätänsä, niin kannattaa alkaa vähentämään tuota
nukkumispuolta. Tulee nimittäin kirjoitettua kohtuullisen uskomatonta
paskaa. Ja jälkeen päin hävettää. Eli tämä homma menee niin, että
oikeastaan onkin ihan hyvä elämä, kun suusta ei tule oikein mitään
tarinan puolikkaaksikaan laskettavaa.

en ole sentimentaalinen mutta

2005-10-17T20:20:00.000+03:00

"Greenpeace on järkyttynyt asianajaja Matti Wuoren yllättävästä kuolemasta. Wuori oli mukana perustamassa Greenpeace Suomen toimiston Helsinkiin vuonna 1989 ja toimi lisäksi Greenpeace Internationalin pääsihteerinä vuosina 1991-1993. Hän toimi kuolemaansa asti Greenpeace Tshekin ja Greenpeace Unkarin hallitusten jäsenenä."

http://www.greenpeace.se/np/s/NP_onepr.asp?g=press&number=3874&lang=F

Matti Vuori on poissa. Oikeasti pitkään aikaan ensimmäinen oman elämän ulkopuolinen asia joka tuntui jonnin verran ikävältä. Kuitenkin, Herra Vuoren kertomuksia olen hieman jopa lukenut ja todennut sellaiseksi henkilöksi josta hirveästi ei pahaa sanottavaa ole. Joltenkin tuntuisi siltä, että maailmaan joksikin aikaa jää jonkinlainen aukko jota on vaikea täyttää.

Takana Therapy? laulaa jotta anna ruohon kasvaa päälleni ja niin pois päin. Kohtuullisen soveliasta jopa, vaan ei suotta liiallisesti synkkyyteen ajavaa, koska sellainen ei kuitenkaan sovi. Erikoisen asian olin huomaavinani: hesarin tuoreet ei vieläkään ole noteerannut koko asiaa mitenkään. Mieleeni nousi sana, jota tässä yhteydessä en käy julkilausumaan.

Ottaen huomioon että harmikseni ammennan tuosta uutistorvesta huomattavan osan päivän uutisannistani, enkä suinkaan usko olevani ainoa, on tämä hieman erikoista. Mielestäni asia olisi ansainnut maininnan paikassa, jolla lienee X (en jaksa tarkistaa tuota oikeaa määrää, mutta luulen sen olevan kokolailla paljon) lukijaa. En sinällään usko, että toinen ihminen on isompi toista, mutta jotkut teot kaipaisivat mainitsemista ettei niitä unohdettaisi. Tuolla lehdellä on valtaa muutenkin ihan liikaa, käyttäisivät sitä sitten hyviin(tm) asioihin.

merkki myrkky ja aamen päälle

2005-10-15T22:01:00.000+03:00

Se on tietyllä tavalla erikoista, että nyttemmin kun ei itseään oikein uskalla enää nuoreksikaan sinällään sanoa (parta kasvaa jne.) niin sellainen nuoruuden idiotismia lähentelevä kaikkivoipaisuuden tunteen herättävä maailmantuskan poteminen on pikkuhiljaa kehittynyt pisteeseen, jossa lähinnä lukiessaan taas vaihteeksi yhdestä joukkomurhasta tulee lähinnä todettua: "persetti".

Tavallaan huonompi homma, tavallaan ei. Sitähän periaatteessa voisikin vaikka turauttaa rukouksen ja tuntea hyvää mieltä. Tuo "persetti" on kuitenkin sanana minusta jo huomattavasti tunteita herättävämpi juttu. Tietääpähän ettei vielä ole ihan kuollut kala, vaikka läheltä näiden asioiden suhteen liipataankin. Jatkuvasti.

***

"

Britit ja suomalaiset tehokkaimpia myymälävarkaita

Julkaistu 6.10. 9:36

Britit ovat Euroopan tehokkaimpia myymälävarkaita, paljastaa tuore tutkimus. Brittien jäljessä tulevat tutkimuksen mukaan suomalaiset ja seuraavaksi portugalilaiset ja kreikkalaiset.
Rehellisimpiä shoppailijoita ovat sveitsiläiset.

Britit varastivat tutkimuksen mukaan 3,58 miljardin punnan (5,27 miljardin euron) arvosta tavaraa vähittäiskaupoista viime vuonna. Eniten Britanniassa varastettiin partateriä, sen jälkeen alkoholia ja hygieniatuotteita.
Kaiken kaikkiaan eurooppalaiset varastivat kaupoista 30,8 miljardin euron arvosta tavaraa eli 71,5 euron verran henkeä kohti.

STT–Reuters"

- Hesari

Jäipä huomaamatta piru vie, ja miten mainio homma kaiken kaikkiaan, vaikkei tosin ilmeisesti kauppiaille, ja niin pois päin. Mutta silti, statistiikkaa asioista joiden perusteella varmasti tehdään taas "jotain", tai ainakin pitäisi tehdä "jotain". No, kuten toveri tuossa alempana ilmaisi, bobby tappaa, bobby ampuu päähän (juu, tiedän ettei bobby ammu, mikä viekin helvetisti uskottavuutta koko hommasta). Mistä tulikin taas tavallaan mieleen tämä, Suosittelen tutustumaan kyseiseen yhtyeeseen. En uskalla tuosta oikein enempää sanoa, koska en koe olevani sen arvoinen. Sanonpahan vaan, että tähänkin yhtyeeseen tutustuttivat kaverit... ystävät joista kumpaakaan ei nykyään näe, ja joista toisesta en oikein mitään tiedäkään. Vaan, aika kultaa muistot, ja silloinkin kun elämän pisteet näyttivät miinusta, meni oikeasti paremmin kuin monena nykyisenä päivänä.

Tai no, tiedä siitäkään enää. Nyt menee oikeastaan helvetin hyvin, mitä tuolla menemisellä sitten tarkoittakaan. Ja tuota, itseasiassa tästä tuli mieleen...

Jouluolut. Pirulauta, huomasin että tuotahan saa kaupasta. En oikeastaan tiedä saako tuota nykyään jo ympäri vuoden, mutta näihin aikoihin jostain syystä aistit olivat siinä tilassa, että tavallaan osasi odottaa jo jouluoluen löytymistä hyllystä. Sanon että njam, ja säästän maailman lisältä vetelältä.

Kyberias

2005-10-14T20:17:00.000+03:00

"(CNN) -- To many, the name Kevin Mitnick is synonymous with hacking, the cinematic sort where a snot-nosed kid thumbs his nose at authority. But, Mitnick says, the characterization is a bit overdone and the legend untrue, if not libelous.

It is true, he says, that he broke into corporate computer systems and stole source code to satisfy his curiosity, but he denies the stories that he hacked into NORAD -- North American Aerospace Defense Command -- or that he wiretapped the FBI.

After a well-publicized pursuit that made him notorious, the FBI arrested Mitnick in 1995. He served five years in prison after pleading guilty to charges of wire and computer fraud. He was released in 2000 and today runs a computer security firm. In a telephone interview with CNN's Manav Tanneeru, Mitnick talks about his past, the state of online security today, and how he handles what his name has come to mean."
- http://www.cnn.com/2005/TECH/internet/10/07/kevin.mitnick.cnna/index.html

Hyvin mielelläni luen kaikkea mahdollista mitä Mitnickistä kirjoitetaan, sen verran suuren vaikutuksen joku ammoinen mikro-bitin numero nuoreen poikaan teki, ja vanhemmiten noista jutuista on jo ehkä alkanut ymmärtääkin jotain. Mielenkiintoiseksi tuon tarinan tekee tavallaan se, että mikäli jotain vastaavaa tapahtuisi nykyään, olisivat seuraukset jossain määrin äärimmäiset.

Pahus vie, elämme onnellisesti yhteiskunnassa jossa yhden "virheistä" sakotetaan kaikkia (tässä tapauksessa virheenä pidetään kaikkea käyttäytymistä, jota yleinen normaalius pitää poikkeavana. Ja kaikilla sitä että nykyään saanet vääntää peräsuolesi ulos ruumiistasi jos haluat ulos jenkkien lentokentältä), ja hitto, tuloksena on hätätila, kujanjuoksu, pum pum ja reikä jonkun päähän. Näin siis, mikäli nykyään epäiltäisiin jonkun hankkineen tietoa jonkun järjestelmään kuuluvan ympäristön piiristä, johon vallitsevien normien mukaan ei pitäisi olla pääsyä.

Siis, huom, epäillään, mitään todisteita nykyään ei liene pakko olla. Ei ole pitkään siitäkään, kun eräskin brasilialainen ammuttiin lontoon metroon, ymmärtääkseni miehestä löytyi tapauksen jälkeen useampikin reikä. Hieno maailma kaiken kaikkiaan nykyään.

Vaan, kuten Mitnick toteaa, että osattiinpa ennenkin, demonisointi nimittäin. Tämä paikka tuntuu toimivan siten, että jos annetaan mielikuva siitä, että voi mahdollisesti saada nähdä vilauksen naisen nännistä niin sillä saadaan myytyä biljoona kappaletta tennistossuja. Mikäli saadaan aikaan mielikuva siitä, että olet vittuillut FBI:lle saat olla helvetin varovainen saippuan kanssa. Tai no, jos menet lontoon metroon saat kahdeksan uutta reikää selkääsi.

sanomattomista

2005-10-10T20:20:00.000+03:00

"The Debian Women project was founded in May 2004. We seek to balance and diversify the Debian Project by actively engaging with interested women and encouraging them to become more involved with Debian. We will promote women's involvement in Debian by increasing the visibility of active women, providing mentoring and role models, and creating opportunities for collaboration with new and current members of the Debian Project. We welcome the involvement of all people who are interested in increasing the participation of women in Debian."
- http://women.alioth.debian.org/about/

Kiinnostuin, eikä siitä ehkä tietyllä tavalla voi kaikkein vähiten kiittää nykyistä, rakasta, tyttöystävääni. Feminismi ei ehkä sanana sinällään kerro minulle mitään, eikä oikein varsinaisesti puhuttelekaan, kun en oikein siitäkään ymmärrä. (tästä alkaa tulla vain lista asioista joita en ymmärrä). Mutta kun tietyllä tavalla kiinnostavasta asiasta löytyy vielä eräskin puoli, niin alkaa pikkuhiljaa miettimään sitä että millä kaikilla tavoilla tähän voidaankaan suhtautua.

Itseasiassa pidän varsin selvänä, että aiheen kuin aiheen ympärille rakentuu naisten oma ryhmä. Aiheen kuin aiheen ympärille. Samalla lailla, kuin aiheen kuin aiheen ympärille rakentuu eskimoiden, venäläisten, suomalaisten ja burgundilaisten omia ryhmiä. Se, onko tuollaisille välttämättä tarvetta, on sitten eri asia. En näe, mitenkään välttämättömänä eritellä erilaisia käyttäjäryhmiä minkään suhteen, millään lailla. Ja nyt ei välttämättä puhuta mistään globaalista kehityksestä sellaisenaan, koska harvinaisena voidaan pitää ihmisten kuulumista useampiin rymiin, vaikka tietenkin olen myös tästä tietoinen.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö pitäisi tuota kyseistä sivustoa mainiona. Erilaisuus, rikkaus ja niin pois päin. Kunhan kaikella on oma funktionsa, niin se riittänee. Minun itseni ei sitä tarvitse ymmärtää. Ja tosiaan, tuolla ei liene mitään tekemistä varsinaisen feminismin kanssa. Antoi itselleni taas ehkä hieman, perspektiiviä.

Niin tosiaan, Debian on linux distribuutio, eli jakelu.

Ihmiset eivät ole hyviä

2005-10-09T10:09:00.000+03:00

Joten lienee viisaampaa olettaa että ihmiset ovat jokseenkin pahoja. Se, että puhutaan siitä että yksi sanoo toista ja tekee toista, lienee vain pieni osa koko ihanaa konseptia. Kai sillä jotain tekemistä jonkinlaisen vuorovaikutuksen kanssakin on, esimerkiksi mikäli oman halunsa ilmaisee, saattaa toisinaan olla kohtuullisen varma siitä että tapahtuu juuri päinvastainen asia, mutta tämä ei ollut se juttu.

Minä en helvetti j a k s a tässä maailmassa tuota niin kovin yleistä juttua, että kaikkeen tekemiseen liittyy niin helvetin paljon sellaisia asioita joista ei heti puhuta mitään. Nuo lienevät niitä piilomerkityksiä. Eritoten tuommoinen baarissa käynnin konsepti toisinaan jaksaa oksettaa aikalailla, ja ihmetyttää nykyään melkoisesti. Helvetin pukupellet ja riikinkukot, tosin eilen opin ettei tällaisista asioista tarvitse välittää sellaisissa kuppiloissa joissa käyn, niistä joista saa yleensä yhtä merkkiä olutta hanasta.

Mutta muuten sitten, ja se on vaan paskapuhetta että sitä joku ihminen joskus olisi voinut tuntea sellaisen tunteen, että olisi riittänyt jollekin ihmiselle seuraksi, vaikka pidemmäksikin aikaa. Voisi kertoa sillekin ihmiselle että turha luulo, ja varmuudeksi kysäistä joltakin että jos viitsisi potkaista kyseistä otusta kohtuullisen kovaa päähän. Kannattaa vain koko ajan elää sellaisessa tunnetilassa, että kaikki, kaikki ihmiset vieressäsi kerjäävät vain maailmalta huomiota, ehkä jotain muuta sellaista mikä yleisesti ottaen saa ihmisen tuntemaan... jotain, helvetti, voin rehellisesti sanoa, että minä en tiedä. Kas, kun tässäkin on ilmeisesti eri ihmisille erilaiset säännöt, ja mikäli tietyn asian tekeminen perustellaan tietyllä ymmärrettävällä syyllä, se antaa mahdollisuuden käytää siinä ympärillä miljoonaa sellaista syytä, mitkä ovat joko helvetin huonoja, tai satuttavat sellaista ihmistä joka luulee olevansa helvetin onnellinen.

oksettaa

2005-10-07T19:25:00.000+03:00

kun luulen olevani jotain muuta kuin olen. Parisuhteellisuuden ihmeellinen maailma on sellainen, missä toinen ihminen voi toiselle olla jotain ihan muuta, kuin mitä toinen toiselle, näin olen ymmärtänyt, ja ymmärryksessäni pysynen. Toisaalta, sen huomaaminen saa vatsani vääntymään eriskummallisiin asentoihin, luulen, että sisälläni asuu voimistelija. Itse en ole notkea, koskaan ollutkaan.

Oikeastaan ole siitäkään kiinni, ehkä enemmänkin siitä että toinen ihminen kiinostaa liiaksi. Se on paskapuhetta, etten minä pitäisi ihmisistä. Pidän, helvetin harvoista vain, ja ikävä kyllä melkein vähiten kaikista itsestäni, vaan tuleehan tuota toimeen. Itsensäkin kanssa, kun vaan muistaa että korkeintaan joka toinen ajatus on järkevä. Ja sekin lienee hieman yläkanttiin.

Enemmän lienee kuitenkin kyse siitä, että kun kaksi ihmistä tulee erilaisista maailmoista, niin seuraa väistämättä yhteentörmäyksiä, ja silloin on aika hankala ymmärtää, miksi toinen yrittää ymmärtää ja on silti surullinen. Sitä on meilkein mahdoton ymmärtää, ja väittäisin että tällainen vaatii ihmiseltä kokolailla mahdottomia.

näin televisiosta aikaa sitten ohjelman noista. Niillä näytti olevan ihan hyvä meno, huolimatta siitä että harva se hetki joutui pelkäämään henkensä edestä. Tulee semmoinen olo, että olisi itselläkin mahdollisuuksia.

joku taittaa valoa

2005-10-06T21:05:00.000+03:00

[wikipedia]

Piru, melkein unohdin mutta en sittenkään onneksi. Täällä on jotain minusta hemmetin hienoa. Tapanani oli hieman halveksua valokuvaajia, ja ylipäätänsä niitä jotka onnistuivat näkemään valokuvissa jotain ylimaallisen hienoa. Enpä käy tuosta vieläkään itseäni syyttelemään, suurin osa näkemistäni taidevalokuvista on silkkaa paskaa.

Vaan niin olisi suurin osa lukemistani kirjoistakin, jos niitä jaksaisin niin paljon lukea kuin haluaisin. Ja taas , suurin osa suusta päästämistäni sanoista on silkkaa paskaa, joten hähä, tasoissahan ollaan. Pienen poikkeuksen kentässä tekee musiikki, ja runous. Koska kummastakaan en juuri joudu mitään huonoa kokemaan, runoudesta hieman useammin, sitä ehkä yritän epätoivoisesti harrastaa. Musiikista en niinkään, koska soittohommat loppuivat jo vuosia sitten. Hyvä niin.

Ei sillä etteikö visuaalisuus olisi tärkeää, muodossa tai toisessa. Varmasti jokainen joka on painajaisia joskus nähnyt on sitä mieltä. Puhumattakaan niistä ihmisistä jotka ovat lapsina nähneet kotkan nyppivän elävältä pululta rintaa auki. Onnekseni kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei ole nähnyt kumpiakaan. ikinä.
Visuaalisuudesta tulee mieleen tällä hetkellä myös Lex Karpela. Mutta ei ehkä siinä mielessä kuin olisi hyvä, tai miellyttävä, koska tulee vain surullinen olo. Ihmistä ei voi vihata sen vuoksi että sattuu olemaan nainen, mutta kyllä nainenkin voi olla .... ja mies vastaavasti ....

tupakalle. jos talo syttyy palamaan voin olla varma että ehdin paeta ennen kuin häviän iloisesti lepattaen.

Totaalista sitä itseään!

nopeus, suuri suure

2005-10-06T18:34:00.000+03:00

Pakko vain todeta, tämä. Helvetia, että kauppareissun jälkeen (joka oli semi-kammottava, ikävä kyllä) tämä rauhoittaa, mieltä. Kehoa ei sensijaan näemmä mikään, koska edelleen on hieman heikko olo ja jopa itsekin huomaan näyttäväni kalpealta. Huonompi homma, en tosiaan ole mikään goottiromantiikan ystävä... Lätisenpä paljon itsestäni, joten lienee syytä vaihtaa kanavaa.

koitetaans, tuota.
------------------------------

Kävellessäni pitkin bulevardia pienten tuikkivien

silmien loisteessa, tuohon aikaan kirkkaila silmillä oli

tapana tarttua takkini selkämykseen, huomasin kadulla

jälleen persikoita.

Persikan jälkeen lisää persikoita, kuten monesti ennenkin, ja mietin,

eikö tälle tule koskaan loppua.

Aina, mikäli päivä on ollut hyvä, enkä halua, juurikaan

yllättyä, mistä tulee mieleeni eräs toinen tarina...

löydän edestäni persikoita,

ja vaikka mieleni onkin mieheksi vahva,

en silti haluaisi jättää käyttämättä

tätäkin päivää

sen yksinkertaisen asian miettimiseen,

että miksi ihmeessä minun täytyy löytää sisältäni

aina sellainen kohta,

jota ei voi täyttää mikään muu kuin

karvainen hedelmä.

-----------------------------------------

Hemmetti, Bukowskia on taas suomennettu. Oma vikani kun en seuraa ympäristöäni. Ylläolevalla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.

Minulla on kaikki hyvin

2005-10-06T17:08:00.000+03:00

Tulin juttelemasta taasen. Ajat pitenee, ehkä hyvä niin. Minulle on piirretty kuva, siinä olen minä, ja eräs rakastamani ihminen leijonana ja pandana. Se kai oli se juttu, joka katkaisi eilisen huonon hetken. Ja tänään vastavuoroisesti ajattelin olla pohtimatta mitään erikoista.

Olen avioeronnut, en hirveän kauan aikaakaan sitten. Ja lohdutukseksi on todettava, että itse metodi on helppo, ja käytännön asioistakin voitaneen vain todeta että mikäli ihminen haluaa onnea, on sitä kai parempi hakea. Silti minua ei oikeastaan haittaisi, vaikka osa näistä ihmisistä jotka tuota onnea niin kovasti haluavat, sytyttäisivät itsensä tuleen ja kuolisivat pois.

Tuossa on vaan se homma, että huutaisivat mennessään kuitenkin. Mielenkiintoisena asiana, itseäni koskien nimittäin, olen huomannut pitäväni sittenkin elokuvista. Sille on hyvä syy; aiemmin aineistonhakumatkat pelottivat, nyt ne tuntuvat yhdentekeviltä. Mutta noissa elokuvissa on näemmä paljon parempia kohtaloita kuin oikeasti. Tästä on hyvä aloittaa. Tuurilla siitä löytää jotain kirjoitettavaa.

Maailman uskomaton pahuus kaivautuu kylkiluideni läpi kuin aave autiotalon jääkaapille, valittaen miksi helvetissä tässä läävässä ei ole taaskaan viinaa. Joten lätinäni loppunee tähän, ja koitan saada tehdyksi jonkinlaista chilintapaista muonaa, koska se yleensä piristää itseäni hieman, suosittelen sinullekin. Vaan helvetia, tuo kauppa tuntuu jälleenkerran hieman ylivoimaiselta. Se on paskapuhetta, kun väittävät ettei nykyään joutuisi lähes samanlaisiin tilanteisiin kuin kuutisenkymmentä vuotta sitten. Riippuu ihmisestä nimittäin, enkä minä edelleenkään ole mitenkään innoissani niistä.

Ihoa kuorien juustohöylällä

2005-10-05T18:53:00.000+03:00

Ihanuus ja pimeän huoneen valo. Helvettinen, minähän en tunnustaudu ahdistuneeksi ihmiseksi enää/vielä, joten astetta enemmän vituttaa tällainen häiriöllinen olo, jolloin ei oikein keksi muuta kuin näpeltää muuten tutuista sanoista sellaisia ettei heti itsekään ymmärrä, niin, ja kirjoittaa ylipitkiä virkkeitä joilla ei sinällään ole mitään annettavaa mutta jotka saattaisivat parantaa omaa ja jonkun toisen oloa, jos niihin keksisi jotain asiasisältöä.

Mielihyvää vertailujen kautta

2005-10-05T18:06:00.000+03:00

Huomasin, olen yksin yksinäni kokolailla, vaikka olisin missä. Vaan eipä tuo sinällään häiritse, masentaa vain. Hitto vie jos olenkin ainoa ihminen koko litteällä pallolla joka osaa olla yksin kenen kanssa vain, niin sanon: perkule. Vaan eipä taida olla toiviota tuosta, lienee monta muutakin kusipäätä olemassa.

Joskus, toisinaan, mietin esimerkiksi sellaisia asioita kuin housujen lahkeiden palamaan sytyttämistä, mutta luulen etten tässäkään asiassa ole yksin, koska kusipäitä lienee monia muitakin. Tällaisiin hetkiin on tosin yksi mainio vaihtoehto, jonka ilokseni tänään taasen löysin: Entombed.

Olen minä vaan mainio ihminen, kun osaan mitään sanomatta suututtaa muita. Toisinaan näemmä riittää se että on hiljaa, ja toisten on vaikea uskoa sitä että aina ei vain tiedä. Ja helvetti, mikä oikeus muilla on suuttua siitä että minä en tiedä, en sitä mitä ajatella mistäkin tai miltä nyt tuntuu. Ja kyllä, minusta toisinaan voi vituttaa ilman että tietää syytä. Toisinaan aika useinkin, mistä voinen tehdä nopean päätelmän: lienen tyhmä. Kun en vain tiedä.

"Pleasure through comparison
never out of debts
inflatable relationships
and electronic pets"

RAaaaaaaaaaaaaaaaaaa

2005-10-04T19:52:00.000+03:00

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!
Toisinaan pelkään aina hyvien juttujen häviämistä, mutta sitten taas näitä juttuja tulee. Kuten musiikki, johon pääni sisäinen mies kertoo minun kyllästyneen jo aikoja sitten. Varsinkin tuohon heavympään puoleen. Vaan hittojako tuosta, homot tekevät tämänkin paremmin. Suosittelen itsensärankaisua viimeiseen asti, mitä onkaan ummetus muuta kuin halu olla paskantamatta.

Ilmeisesti itse kykenen ulostamaan verbaalisesti, joten suolistoni on saanut elää aeoneita rauhaisasti. Koputan puuta, ja toivon vimmaisesti edes pienen pientä inspiraatiota, jotta voisin polttaa naamani jälleen kerran ja unohtaa lopullisesti haluni olla edes pienissä määrin romanttinen.

Tiedätkö, ei kukaan osaa olla romanttinen yhtä vittumaisella tavalla kuin huono runontapailija.

mieli ja murhavaisto

2005-10-03T22:02:00.000+03:00

idiotismia... mutta vaihteeksi äitini kielellä, mikä hyvällä onnella antaa mahdollisuuden itsensä ruoskimiseen julkisesti. Ihanaa.

Runous, asia joka elämääni määrittää hetkittäin, tai ainakin asettuu poikkiteloin siinä mukavassa pyörteessä johon sukeltaessa tuntuu niin lystikkäältä että vatsa kääntyy selänpuoleen ja huutaa koti-ikävää. Miellyttävin yllätys tällä saralla pitkään aikaan oli se, että huomasin jälleen dadaismin olemassa olon.

"People who get into a train
as an Arabic 1
and get out
as a Roman I."

Mukava tuntea jälleen mahdollisuus tuottaa taiteellista paskaa keinotekoisesti. Tosin, näissä asioissa on se hyvä puoli, että tuotakaan mahdollisuutta ei ole mikään pakko käyttää.