Pieni huomio mielenterveydestä

Mielenterveyden pieni ailahdus vaikutti liikuntakykyyn yllättävän paljon. Kun on kroonisesti tottunut pelkäämään lähestulkoon kaikkea, niin aiheutti pientä stressiä tuo vuokrajutun hoito. Sehän päättyi aika hyvin, se kuukausi vaan on siinä pohjassa, ei se mitään tarkoita eikä tässä ole mitään ristiriitaa. Oivallista, koska kyllähän kai kaikki mikä tuossa paperissa on, niin pätee varsin hyvin.

No, tästä puhelusta nyt aiheutui semmoista pientä tykytystä ja kiihtynyttä pulssia ja semmoista, vaikka totesinkin lammasmaisesti homman olevan ihan ok. En minä jaksa tapella, mielummin harkitsee sitten tuota muuttoa pois kokonaan.

Vaan juttu onkin tämä: lähdin lenkille. Ja yllättäen huomasin että perkeleen hengitys on ihan päin pieltä. Eli tuli lähes koko matkan haukottua henkeä aikalailla, mikä tuntui aika jännältä kun ei sileen alkumatkasta ollut edes happi lopussa. Tosiaan teki vähän hankalaksi tuon toimenpiteen, mutta kun jalat vielä kuitennin tottelivat niin antaa mennä vaan.

Tuosta liikunnasta on oppinut pitämään nyt aikalailla. Siis noista hommista mitä voi tehdä yksin. Ei se mitään itsevarmuutta anna, mutta tietää että on marginaalisesti paremmat mahdollisuudet juosta pakoon, kun alkaa pelottamaan.